Taikinaisen niskalla kesäkuussa 2012

Kesäkuun 18 pv meille oli varattu lupavuorokausi Taikinaisen ja Karinkoskeen. Nämä kosket myydään ainakin tänä vuonna yhteislupana.

Luvan hinta vuorokaudelta Konneveden koskille on 307 € ja muutama sentti päälle. Joka sentti on arvoisensa ja kalastus kirkkaissa vesissä joissa asustaa luontaisesti käyttäytyvää kalaa on hienoa. Luonto tällä alueella on erityisen nättiä ja sielu lepää näissä maisemissa.

Matkaa koskille tehtiin jalan

Koskireitti virtaa Siikakosken alapuolella vettä myöden noin 1.5 km pääässä. Tietä myöden matkaa kertyy noin 3 km. Jalan jouduimme menemään koskille ja ihmettelen vieläkin miten pääsin perille raskaine kantamuksineen mutta, vielä nivelrikkoiset polvet kantoivat. 

Suurin osa porukkaa meni Karinkoskelle jossa en itse käynyt. Jäin Taikinaisen niskalle vahtimaan harjuksen pintomista. Taikinaisen niska on noin 100 -. 150 m leveä matala riflevirta. Juuri sellainen missä suurharjus tykkää asua ja ruokailla. Nyt vesi oli korkealla kuten se on kaikkialla Keski-Suomen alueen joissa ja järvissä. Virranpaine kahlatessa oli melkoinen ja kalastettava alue ilman venettä oli pieni. 

Kävelimme siis Taikinainsen ja Karinkosken itäpuolelle. Länsipuolelle pääsee autolla noin 100 m päähän koskesta. Sitä emme tienneet kuin vasta seuraavana aamuna. 

Ensimmäinen kala oli kirjolohi

Catch and eat like good old days :)

Odotin rauhassa omaa kalastusvuoroani seuraten Esa Pölkin ja Aapo Ilolan kalastusta. Näillä koskilla saa kalassa olla yhtäaikaa 6 kalastajaa joten odotin kiltisti vuoroani. Olimme sopineet, että Karinkoskella on 4 kalastajaa yhtäaikaa kalassa ja Taikinaisessa kaksi. Näin emme rikkoneet kalastussääntöä.
Esa ja Aapo lähtivät tutustumaan Karinkosken vesiin. Koski virtaan heti Taikinaisen jälkeen, noin 200 m suvannon erottaessa ne toisistaan. Koitti vuoroni 30 vuoden odotuksen jälkeen, tuon ajan olin odottanut pääsyä kalaan tälle koskireitille.  

Aloitin kalastuksen niskakiven yläpuolelta ja kahlasin niskalle niin pitkälle kuin pääsin. Kovin pitkälle tällä vedellä ei pääse vaan, jouduin tyytymään niskakiven yläpuoliseen alueeseen josta ylsin heittämään ylävirtaan ja noin 1/3 osaan niskan leveydestä keskelle.
Haravoin painoperho siiman päässä ja oliivin ruskea kuulaton larva keskellä sekä March Brown yläperhonani ensin ylävirtaan, heitellen niska-aluetta. Ei mennyt montaa heittoa kun heittosiima pysähtyi merkiksi tärpistä. Vapa ylös ja raskaan puoleinen kala kiinni. Kala ei näyttäytynyt mutta, näin kauniissa auringon paisteessa kalan kyljen välkkyvän siiman viiltäessä niskan pintaa vinhasti. Kala ei tullut luokseni ja käskyttäminen tässä virrassa 0.18 mm siimalla ei ollut ensimmäinen vaihtoehto. 

Seuransin kalaa kahlaten alavirtaan jonne se tahtoi väkisin mennä. Kala vei siis miestä eikä mies kalaa. Lähtöpaikasta noin 50 m alempana aivan kahluualueen lopussa syvän montun reunassa sain kalan viimein lähelleni ja näin sen. Kirjolohi, pienin pettymys vihlaisi rinnassa kun odotin reilua 55 cm taimenta. Toki väsytyksen aikana arvelin, että kyseessä on kirjo kalan käyttäytymisestä päätellen mutta, silti. Puntari näytti 2.1 kg ja pituutta kalalla oli noin 55 cm. Komeat ehjät evät ja voimaa niin pirusti. Tälläisia kirjoja ei montaa saada vuodessa, jos yhtään. Karkulainen Siikakosken kasvattamosta vuosien takaa oli tankannut :Taikinaisen niskalla jo vuosia. Kasvanut komeaksi ehjäeväiseksi voimapesäksi ja hyvälle se maistuikin. Koskilta ei saa ottaa muuta kalaa kuin kirjolohta jota on alueella vielä jonkin verran. Koko on reilunpuoleista joten saalis on arvokas vaikka pienen pettymyksen tunteen se tuottikin, hetkeksi. 

Harjusta + 50 cm edestä

Kaunis purje-evä pääsee vapauteen

Huilittuani aikani kirjolohen jälkeen jatkoin kalastusta samasta paikasta josta tartutin kirjon. 

Heitin nyt Taikinaisen keskivirtaan pintakiven juonteeseen. Pintakivi oli korkealla niskalla mutta jätti pitkän selvän juonteen jossa tiesin olevan kalaa, siinä oli pakko olla sitä. Siltä se näytti. Olin vaihtanut niskan keskivirtaa varten yläperhoksi harjatun pupan samassa värissä kuin larva oli ja jolla sain kirjolohen. Keskiperhoksi vaihdoin vihreän pupan joka oli muutoin samanlainen kuin yläperhona oleva pupa.
Kaiken aikaa vesiperhosen kuoriutuminen oli lisääntynyt mutta, tuikkeja ei näkynyt. Siinä perustelut perhovalintaan.
Siimaa ei ollut helppo heittää tuota matkaan kun, kolme painavaa perhoa sen päässä taistelee maan painovoimaa vastaan. Siima oikesi kuitenkin nätisti kiven jättämään juonteseen reilusti ylävirtaan heitettynä. Noin 10 m alempana siima pysähtyi ja vastaiskun jälkeen harjus oli kiinni. Sain sen vedettyä juuri ja juuri ennen niskakiven reunaa ylemmäs virtaan.
Kala halusi painua alas mutta, 0.18 peruke onneksi kesti kalan ohjaamisen virtaan jossa sen voi väsyttää. Harjus junnoi kuten suurella harjuksella on tapana. Se painaa itsensä kohti pohaa voimakkaasti käyttäen apuna mahtavaa selkäeväänsä. Virran tarttuessa evään kala lähtee virranpaineen avustaman kauemmas kalastajasta. Väsyi kuitenkin tämäkin harjus hetken päästä. Haavin kalan ja vapautin hieman yli 50 cm kalan takaisin virtaan.
Tässä parhaat saaliini tältä reissulta. Näiden lisäksi sain kolme harjusta joiden mitta oli noin 45 - 50 cm. Mitään suurta ns "röytöä" reissu ei ollut mutta, saadut kalat olivat komeita. Juuri sellaisia harjuksia joita reissulta toivoin. Harmittaa että mitta jäi pois matkasta ja yksin kalastaessani ei sitä muiltakaan voinut lainata enismmäistä harjusta varten. Mittasin kalan haavin pohjan perusteella ja sen mitta oli 55 cm myöhemmässä mittauksessa. Kala vei koko haavin pohjan mitan mutta, sanon kalajuttua välttääkseni sitä vain + 50 cm harjukseksi.
Kalan aktiivisuus hävisi yön myötä kokonaan eikä aamukaan näyttänyt hyvältä. Harjus on päiväaktiivinen kala ja se myös näkyi kuten arvelinkin. 

Aapo Ilola sai 48 cm harjuksen joka mitattiin ja jonka väsytyksen lopusta on video tässä jutussa. Esa sai pari noin 45 cm harjusta ja Karikoskelta oli tullut myös muutama 40 cm + harjus ja muutama pieni taimen. Taimenet ainakin reilun puoleiset loistivat poissaolollaan.