Tulvakalastusta ja suuria kaloja

Konneveden koskilla kuten muillakin koskilla Etelä ja Keski-Suomessa riittää vettä tänä kesänä. Jatkuvat sateet juhannuksen jälkeen ovat nostaneet tai pitäneet vesien pinnat pääaltaissa ja koskireiteillä vedet ennätyskorkealla. Esimerkiksi Siikakosken virtaama on normaalina kesänä tähän aikaan reilut 50 m3 sekunnissa. Nyt virtaama on yli 100 m2 sekunnissa. Nyt luvatut poutapäivät eivät tule merkittävästi alentamaan vedenkorkeutta koskilla seuraavina viikkoina. Pitäisi tulla pitkä poutajakso että vedenpinta alkaisi alentumaan. Järvet ovat täynnä ja niissä riittää vettä vielä pitkälle syksyyn.

Paljon vettä paljon kaloja
Vaikka kalastaminen on rajoitettua paljon veden vuoksi ei se tarkoita sitä, että kalaa ei olisi ja tulisi. Keski-Suomen koskilta on tänä vuonna kiirinyt viestejä mahtikaloista. 70 cm tuntuisi olevan paperia ja huhuja liikkuu vielä suuremmista Brown Trouteista. Niin myös Siikakoskella on ollut suuria kaloja liikkeellä. Kellankosken muutamat kalapaikat antoivat ainakin mahtavia harjuksia jos ei muuta.

Ensimmäinen reissu legendaariselle Siikakoskelle oli hyvä

Siikakoski on ollut Suomen mahtimiesten kalapaikkoja ajansaatossa. UKK eli Urho Kaleva Kekkonen kalasti seuruineen Siikakoskella 60 - 80 luvuilla usein joka kesä.
Perinteitä ja mainetta paikalla siis on ja odotukset ovat olleet sen mukaiset. Aikaisemmat viesti saaliskaloista ovat olleet hakusessa. Se johtuu koskien vuokrauksesta koska, alkukesällä lisenssit suuntautuivat vain harvoille ja valituille kalastajille.

Seuramme sai kesäajalle kuitenkin kiitettävästi lupia niin Siika kuin Kellankoskeenkin. Kalastuksellisesti reissut olivat onnistuneita vaikka "jättejä" ei tullutkaan. Hienoja taimenia kuitenkin useita ja ehkä vielä hienompia harjuksia.
Kalastaessa ei voinut olla huomaamatta, että kalastuspaine näkyi selvästi kalojen käyttäytymisessä. Vertailen viikon aikana tapahtunutta muutosta jossa osaa on tietenkin myös muilla tekijöillä. Luonnon kanssa kun olemme tekemisissä.

Useita yli 50 cm harjuksia plakkariin ja suu korvia myöden
Allekirjoittaneelle heinäkuun alun ensimmäinen reissu oli mahtava. Kuten moni tietää harjus on aina ollut lempi kalani. Ehkä siksi, että harjus käyttäytyy luonnonmukaisella tavalla jota ei voi sanoa istutetuista kaloista.
Siikakoskelle mennessäni päätin katsella harjuspaikat läpi ennemmin kuin jahtaisin suuria taimenia. Niille kun riittää ottajia ja iän myötä saalishimo on hieman jo laantunut.

 Poikani Joonas aloitti kalastamisen ennen saapuvaa ukonilmaa. Seurasin kamerallani tapahtumia ja niitä riitti kiitettäväsi. Kalastimme siis vuoroittain. Kaloja nousi tasaiseen tahtiin ja suuria kävi siimoja tempomassa kuitenkin vain tempomassa. Jani sai kuitenkin 62 - 63  cm taimenen haaviin saakka. Tästä kalasta en saanut kuvaa. Kaikki 4 kalastajaa ensimmäisen vuoron päätteeksi olivat "täpinöissään" tapahtumista. Menin itse seuraavaksi Siikakosken niskalle. Ensimmäisten kivien luo. Taimenia tuli heti muutama mutta ei mitään kehukaloja. Seurasin rauhassa mitä niskalla tapahtuu ja samalla seurasin mustan rintamän lähestymistä taivaalla. Niskan sieleässä virrassa pärskähti kun harjus haki pinnan alta aivan kalvosta ruokaa. Vaihdoin nopeasti siimaan kaksi pupaan ja ylimmäiseksi sen tutun Red Tag larvan punaisella kuullalla. Tarjosin perhot kaloille ''lirkimällä" pyrkien kuitenkin alukuheiton vapaaseen uittoon. Kymmenen heittoa ja siima jokaisella metri lisää kun napsahti. Harjus kiinni ja purje heti virtaa vasten. Suuren harjuksen rauhallinen mutta voimakas tempominen alkoi siiman päässä. 0.20 mm perukkeella voi käskeä ja kilpailuista jäänyt tapa ei anna paljoa kalalle tilaa ryntäilyyn joten pian noin 50cm harjus oli haavissa. Mitta jäi Janin taskuun ja oma oli kotona joten arvioksi koko meni. Havaksesta sain kuitenkin melko tarkat mitat kalalle. 

Päästin lihavan purje-evän takaisin kotiinsa ruokailemaan ja jatkoin kalastusta. Harjusennätys alkoi kiiltämään silmissä kilpaa taivaalla voimistuvan jyrinän kanssa. Pari heittoa noin 15 m siimalla ja heittosiima heilahtaa merkiksi tärpistä. Edellinen toistuu alun osalta. Harjus tempoo voimakkaasti siiman päässä. Sitten se ryntää kohti minua ja kääntyy nopeasti. Reaktio ei ollut kohdallaan ja kala sai löysää. Se ei karkaa mutta kääntyessään jäi kiinni keskiperhoon pyrstöstään. Kala on nyt "uulla" siiman päässä joka vinkuu viimeisiään. Alan vetämään kalaa väkisin luokseni välittämättä siiman kestävyydestä. Siima kestää mutta kala repeää irti molemmista päistään yllättäen aivan haavin ulottuvilla. Arviolta 55 cm kala meni ja olo oli tyhjä. Se varmasti ansaitsi vapautensa jonka se kuitenkin olisi saanut. Nielaisin kerran ja oikaisin siimat niskalle uudestaan. Siima tempaisee voimakkaasti heti kun olen saanut sen syöntialueelle joka on kapea. Taas voimakkaat potkut tuntuvat vavan juuressa saakka. Väsytys kestää tovin ja kala juroo kuten suuri harjus tekee. Saan sen väsymään ja nostettua pään ylös ja kala sujahtaa haaviin nätisti. Noin 57 cm harjus lepää komeasti havaksen muodostamassa pussissa vihreä pupa suupielestä roikkuen. Helevetti että perhokalastus on ihanaa! Samalla havadun karmeaa paukkeeseen ja todellisuus puskee niskaan. Ukkonen raivoaa jo sellaisella voimalla että lähdettävä on. Rantaan autolle sadetta pitämään. Siikakoskella ei ole laavua tai muutakaan paikkaa jossa voisi pitää keliä tai levähtää tovi kalastuksen lomassa. Toivon mukaan Konneveden kuntaa korjaa tilanteen esnsivuodelle. Yllä oleva kuva ei ole tuosta noin 57 cm harjuksesta vaan ukkosen jälkeen tulleesta noin 55 cm harjuksesta joka nappasi pupan sillan alapuoleliselta osuudelta. Muita kuvia ei minusta olekkaan. Kun itse kameran takaa useimmiten kuvaan. 


Ukkosta, vettä. vettä ja lisää vettä
Sää ei meitä rakasta ensimmäisellä luvalla. Ukkonen möyryää pari tuntia ja hakkaa salamoita metsään Siikakosken kalanviljelylaitoksen takaiseen metsään. Pauke ja rätinä on välillä korvia huumaavaa. Vesi syöksyy Pynnöskylältä päin koskena kohti Siikakosken uomaa. Asfaltilla on välillä vettä niin että siinä voisi larvastaa.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Harmaata niin että kamera ei tarkenna.
Vesisade hellittää kuitenkin tunnin päästä ja kalaan pääsee taas.
Odotan vuoroani ja menen sillan allapuolelle paikkaan josta lapsena näin Veikko Vennamon saavan taimenen joka oli erittäin iso. Olin 70 luvulla alkupuolella katselemassa Pappani kanssa kun UKK kavereineen kalasti Siikakoskella. Tämä muisto on jäänyt kirkkaana mieleeni. UKK kalasti veneestä niskan alueella ja muut herrat saivat tyytyä rannalta kalastukseen. Kalaa heille tuli ja ei vähiten siksi, että koski on loistava kalapaikka. Mutta, kalanviljelylaitos laski aina emokaloja ennen herrojen vierailua koskeen joten, tuloksen saattoi arvata.
Vennamon paikka oli hyvä paikka myös minulle. Normaaliveden aikaan alaosan pääsee kahlaamaan melkein ristiin rastiin jos vain uskaltaa. Nyt sellaiseen kahlaamiseen ei ollut mahdollisuutta eikä tarvetta. Sain heti ensimmäisellä siiman oikaisulla 55 cm harjuksen ylös josta tuo kuva on otettu. Komea kala joka oli ollut koukussa aiemmin. Sen näki kalan suusta. Sama harjus mitattiin Esan toimesta viikkoa myöhemmin. Kala tuli samasta paikasta ja oli reikäinen suustaan. Virallinen mitta oli 56 cm ja uskallan väittää, että kala oli sama.

Kaverit vetävät kalaa Simona
Harjuksia eivät muut saaneet mutta, taimenia kyllä. Itse en ensimmäisellä reissulla saanut montaa mittallista taimenta. Ehkä noin viisi tai kuusi joista isoin reilun 50 cm mittainen keltamaha. Mutta sain 7 yli  50 cm harjusta joista isoin niskalta ensimmäisellä vuorollani. Joonas saa useamman taimenen ja Jani ja Ville sekä Esa tartuttavat taimenia tasaiseen tahtiin.
Emme laskeneet kalojen määriä tarkasti mutta paljon niitä ennen illan hämärän laskeutumista tuli. Hämärän tultua kalan aktiivisuus laski ja ottihalut hävisivät tyystin. Kalastin noin puoli yhteen ja lähdimme sen jälkeen kotiin elpymään poikani Joonaksen kanssa.

Aamulla ei niin virkeänä kalaan
Aamu alkoi niin tavallisesti. Karmea särky polvissa ja käveleminen yhtä tuskaa. Joonas nukkui vielä kun lääkitsin vaivojani koska kalalle miehen mieli. Lähdimme pojan kanssa kotoa ja olimme koskella noin seitsemän paikkeilla. Jani saapui hieman myöhemmin. Muilla kavereilla oli työmenoja joten kalastimme vain muutaman kaverin voimalla aamun tihkusateessa ja tuulessa.

Aloitin Vennamon paikasta kosken alaosan kartoittamista. Pupat vihreä ja oliivi sekä March Brown yläperhona tartutin heti reilun 50 cm harjuksen sekä taimenen siltapilareista  15 m alavirran suuntaan. Jatkoin kalastamista laskien kaiken aikaa alaspäin seuraten hiekkapakan reunaa siten, että housujen vara riitti pitämään minut kuivana.
Kaloja tarttui jatkuvasti kiinni. Harjukset olivat reilun kokoisia ja moneen paikkaan jättiläisiä noin 50 -53 cm mittallaan. Taimenet olivat hieman pienempiä. Sain noin kolmen vartin aikana 7 harjusta joista 4 yli 50 cm ja 4 taimenta joista yksi yli 50 cm mittaisia. Voisi sanoa että aamun avaus oli onnistunut. Joonas mellasti taimenten perässä niskan alueella kuten myös muut kalastajat. Kalaa tuli ja useita mittakaloja mutta jätit jäivät saamatta. Kiinni niitä toki oli aamulla kuten myös edellisenä iltana mutta ylös saakka ne eivät tulleet. Jani karkuutti antamastani mustasta streameristä arviolta 70 cm taimenen. Kala tarttui keskivirrasta ja veti pohjasiimoille sillan eteen jossa hypystä irtosi. Arvio kalasta oli "pirun iso" useimpien  silmin nähtynä. Arvio 70 cm voi olla alakanttiin tai sitten ei. Kuka tietää. Ensimmäinen reissu oli nopeasti ohi ja uusi lupa odotti seuraavalla viikolla. Perhoja lisää rasioihin oli väliajan teema, ja joitain niitä sinne ilmestyikin.
Kiitos Siikakoski hienosta reissusta, tapaamme jälleen.

Jouni Neste
Siikakoskella heinäkuun alussa 2012